Pitkästä aikaa pääsin koneelle. Mamman mielestä liiallinen tietokooneen käyttö ei tee hyvää kasvavalle nuorelle... No paljon on taas sattunut ja tapahtunut.  Oltiin mamman kanssa pariviikkoa sitten seikkailemassa Tampereella mamman veljellä ja siellä oli oikein vilkasta menoa. Matkustaminen ei oo ikinä ollu mulle mikään ongelma, junassa on kivaa ja tutustuinkin ihanaan Unto nimiseen sihuun, se oli vaan aika kova haukkumaan. Tampereella Pääsin leikkimään mamman veljen koiran Sakura Shiban kanssa. Käytiin myös minun syntymäkodissa Nokialla Mamma-Tappijalan luona. Se oli myös huisin hauskaa. Siellä oli mahdottomasti vanhoja tuttuja ja tutustuin uuteen ystävään Tilda mäyräkoiraan... Oltiin Tildan kanssa aikamoinen parivaljakko, mammaa meno välillä pelotti. Mamma-Tappijan luona kävin haistelemassa ensimmäisen verijäljen. Voitte kuvitella että aluksi vähän hirvitti, hais meinaan pikkasen oudolta. No mutta mä oon todella rohkea tyttö ja ajoin hienosti jäljen loppuun (ehkä mamma vähän avitti kehumalla). Sitä pitää kuulemma vielä harjoitella kun en oikein pitänyt niistä tikuista ja risuista mitä metsässä oli. Kamaan hei!!!! Hyppää itte risukasaan näillä jaloilla ja näin hienolla turkilla! Ei oo ihan piis of keik! No mutta tuli siellä vähän harmiakin. Miä ajattelin nauttia ulkoruokailua ja söinkin sitten jotain sopimatonta ja sain aika kovan vatsataudin. Ruoka ei maistunut ja maha oli sekasin... Voitte kuvitella että mammalla hajos paketti ihan täysin! No ei siinä kummempia. Kun palasimme takaisin Savonlinnaan mamma haki apteekista Nutrisalia ja juotti sitä miulle. Paraninkin sitten muutamassa päivässä. Toisaalta me ollaan mammasta iskän kanssa ylpeitä. Se ei kuitenkaan raahannu miua väkisin eläinlääkärille vaan katsoi että paranisinko kotikonstein.  Kerrotaan nyt kuitenkin että soitti se yksi ilta salaa sille lääkärille ja kysy neuvoa, luuli vissiin etten kuulis... Mutta tämäkin jo eteenpäin neuroosin kanssa.